Lukeminen auttaa, vai auttaako?

Ahmaisin tuossa hyvin ripeään tahtiin kirjan Sata tapaa tappaa sielu - narsismin uhrit kertovat.

Kovin tuttua juttua, vaikkakin tarinat olivat pääasiassa narsistipuolisoista. Ne tarinat, jotka olivat vanhemmista olivat hyvin lamaannuttavia, niin tutulta ne tuntuivat.. Mutta, tämän täytynee olla luulotautia tai jotain vastaavaa, sillä toisen siskoni (ja mitä todennäköisimmin tässäKIN asiassa toinen sisko on samaa mieltä) mukaan äitimme ei voi olla sairas, sillä hän tulee hyvin toimeen ystävien kanssa ja työelämässä. Kyllä narsismiin tarvitaan ongelmia useilla elämänalueilla. Näin siskoni totesi.

Mitä tulee äidin ystäviin ja työelämään, niin voidaan olla hyvin montaa mieltä, mikä on hyvin toimeen tulemista.

Muistan lapsesta asti ihmetelleeni, miksi äiti on sellaisten ihmisten ystävä, jotka hän koko ajan haukkuu. Ja ne samat ystävät ovat hänen ystäviänsä edelleen. Ei niitä kovin monia edes ole ja se, mitä olen heitä vuosikymmenten varrella seurannut, ovat puheenaiheet hyvin pintapuolisia. Kuten muutenkin.

Työnsä hän taatusti hoitaa hyvin, sitä en epäilekään. Siihen ei suurta tunnetta tarvita, eikä niiden käsittelyä. Jonkun aikaa hän on ollut esimiestehtävissä ja olen kuullut hänen mutisevan, miten hoitelee alaistensa hommat, kun eivät muuten tule hoidettua.

Näytelmää ylläpitäen nuo elämänalueet sujuvat varsin hyvin varmasti. Sitä samaa näytelmää hän on pitänyt niin, ettei kenelläkään sukulaisista ja ystävistä ole ollut tietoa, mitä kodin seinien sisällä on tapahtunut. Näyttelijämestari on onnistunut pitämään myös edesmenneen miehensä ulkona siitä, miten hän on ainakin yhtä lapsistaan kohdellut.

Ja työasioista sen verran, että olisin voinut aiheuttaa hänelle hankaluuksia, jos olisin halunnut. Hän on työpaikassa, jossa pystyy selvittämään ihmisten rikosrekisterit ym.

Minun nuoruuteni oli sitä, että ei tarvinnut kuin käydä auto pihassa, niin seuraavana päivänä sain kuulla: "Ja niiden Virtasten poikien kanssa ei sitten olla tekemisissä!" No, kiltti tyttöhän unohti sitten Virtasen pojan kanssa seurustelun. Eikä tämä ollut ensimmäinen eikä viimeinen vastaava teko. Hän käytti asemaansa ja valtaansa täysin väärin hyväkseen.

Kirjasta ja mm. narsistien uhrien blogeista saa lukea niin tuttuja lausahduksia.

" Tämän löydät vielä edestäsi!"

" Parempi olisi mennä rekan alle."

"Kieriskelet kohta veressä."

"Olet niin vaikea tapaus, että sinua ei kukaan koskaan kumppanikseen huoli. Syön vanhan kenkäni, jos joskus naimisiin menet."

"Syö vain omenia, niillä ne siatkin ennen joulua lihotetaan."

"Minä olen ollut aina niin hoikka. Kyllä minä voin pitää lyhyttäkin hametta."

"Mitähän vouhotusta toikin taas on." (Olin viimein alkanut lauluharrastuksen karaoken innostamana. En suostunut lannistumaan ja päätin, että V***U minä sulle näytän. Ja tuli se päivä, että äitini joutui pyytämään minua keikalle!)

"Ette sitten olleet pappan synttäreillä..."

"Älä tuo kukkia haudallenikaan!"

Mutta siis huom. äidissäni ei ole narsistisia piirteitä. Ne ovat vain hankalan esikoisen aiheuttamia ominaisuuksia. Äidillähän on siskojen kertoman mukaan kova tarve miellyttää minua, ja minun sanani on hyvin voimakas. Perheessämme on paljon viime vuosina painotettu sitä, miten vahva ja dominoiva minä olen. Vahvuutta pidettiin positiivisena ominaisuutena silloin, kun olin meistä se, joka pystyi isän kanssa keskustelemaan ja häntä auttamaan. Negatiiviseksi tuo vahvuus onkin sitten tulkittu lähes kaikessa muussa.