Pikaraportti mökötyskauden päättymisestä

Ei sopinut tuohon edelliseen kirjoitukseen, niin omanaan lyhyesti..

Äitini mökötyskausi siis alkoi reilu kaksi viikkoa sitten, kun siskojen ja tädin kanssa olimme käyneet kiivasta keskustelua. En kylläkään itse ollut kovin kiivaana, mutta siskot kyllä.

Sitä en tiedä, miksi tästä mökötys alkoi... Minkä version oli äiti kuullut, kun totuus oli se, että siskot todella törkeästi hyökkäsivät tädin kimppuun.

Tasan kaksi viikkoa myöhemmin tuo mökötyskausi päättyi. Viime sunnuntaiaamuna hän tuli ovellemme. Ilmoitti ensimmäiseksi, ettei ole kuollut. Siitä puuttui enää pieni lisuke; valitettavasti. Sitä hän todennäköisesti tarkoitti, mikäli äitini tunnen.

Asiana oli saada minulta allekirjoitus erääseen kuolinpesäpaperiin. Sen saatuaan hän lähti. Loukkaantuneella äänensävyllä mainitsi, että voisimme heilläkin käydä.

Pientä heittoa siitä, miten hän oli jo kuusi tuntia ollut hereillä ja ajatteli, että kai sitä vähitellen muutkin ihmiset ovat.. Olin yökkärissä ja juuri noussut, kello oli puoli kymmenen.

Eilen sitten tuli jo aivan-kuin-mitään-ei-olisi-ollutkaan-tekstiviesti. Hän oli ollut reissussa ja taas menossa, työreissuja.. Kehotti minua vilkaisemaan yhtä hautakivisivustoa.

Laitoin ystävällisesti viestin, että minun mielestäni he kolme saavat tehdä valinnan. Olen saanut kuulla olevani niin dominoiva, ettei muilla ole oikeutta mielipiteeseen. Haluan antaa heille siis mahdollisuuden mielipiteeseen ja valintaan. Ja olimme samoilla linjoilla kiven suhteen, kun niitä joskus katselimme...

Olen lähes 100% varma, että minulta vielä tarvitaan hyväksyntä. Äitini ei osaa tehdä päätöstä ilman viimeistä sanaani, vaikka hänellä on siihen täysi oikeus. Näin nämä asiat ovat aina menneet ja minä olen se paska, joka dominoi.

Viestin jälkeen hän heti soittikin ja ajattelinkin jo, että hänkö ottaa heti asian käsittelyyn..

Ja höpsis. Asia oli ihan muu, eikä sanallakaan tuosta aiheesta.

Nyt hän ei kuitenkaan voi enää mököttää, koska on asioita, joita pitää hoitaa.. Asioita, joista hän ei selviä, vaikka kuolinpesän hoitaja onkin. Aikoo kiikutella paperit tänne, jotta minä saan katsoa ja hoitaa. Tai oikeastaan viimeisin viesti oli, että jos voisin käydä hakemassa tiskipöydältä, kun hän on kuitenkin töissä myöhään. Näin. Lapset kipeinä ja mies matkoilla.

Mutta nappula on nyt otettu taas käyttöön, kun tarvitaan. Auta armias, jos menen pullikoimaan. Harvoin niin teenkään. En jaksa. Olen kiltti.